MO! Bangkok-Chiang Mai-Pai

Chiang Main gallerian edessä esiteltyä paikallista taidetta

Chiang Main gallerian edessä esiteltyä paikallista taidetta

20150306_135700

Paikallinen kolera-allas Bangkokissa

Paikallinen kolera-allas Bangkokissa

20150306_061553 20150306_061529 20150305_191933 20150310_195557_LLS

Paska vessa kun kaikki kielletään. Kiitos Räsänen!

Paska vessa kun kaikki kielletään. Kiitos Räsänen!

6.3.2015

A BLOGI. Pestasin heti  Arin toiseksi kirjoittajaksi, että voidaan vuorotellen ja vähän yhdessäkin antaa sanallisen luovuuden kukkia.

Matkasuunnitelmana on, että matkasuunnitelmaa ei ole. Pyöritään Kaakkois-Aasiassa ja yritetään sukeltaa, surffata ja patikoida. Riippumatossa löhöilyn lisäksi tarkoituksena on käydä tsekkaamassa erilaisia vapaaehtoistyökohteita, miten ne toimivat vai toimivatko. Meillä ei siis ole etukäteen mitään paikkoja vielä, vaan katsotaan sen mukaan minne tie vie ja  mitä missäkin on tarjolla.

Lennot otettiin sinne missä halvimmalla saatiin, vanhaan kunnon Bangkokiin, noin 230euroa naama. Ari ei ilahtunut suurkaupunkimeiningistä mutta täältä on tarkoitus suksia autenttisimmille reissumaille heti kun mahdollista.

Mä en tiedä mitä mä odotin, mutta jostain syystä jotain vieläkin vallattomampaa meininkiä. Talot on toki ränsistyneitä, kun katsoo missä vain ylöspäin näkee kasoittain erilaisia johtoja ja kadut on täynnä jos jonkinlaisia vilkkaita kojuja. Kaikki on kuitenkin yllättävän siistiä ja hallittu kaaos toimii omalla painollaan. Me otettiin hostla Khao San roadin
vierestä.

Khao San roadia markkinoidaan backpackersien paikkana. Meno on erittäin turismi, mutta pahin mahdollinen muovipalmut valittavat turismiryhmät, vyölaukut ja havaijipaidat puuttuu. Lähes kaikki muut turistit ovat myös nuoria reppureissaajia joiden kohde tuntuu olevan sama kuin meillä: Hippikojun kautta haaremihousut jalkaan ja lähimpään baariin. Hippihousuja ja muita rättejä saa 200 bhatilla, joka on noin 5 euroa. Bisseä ja siideriä (täältä saa mainioita irkkusidukkeja)saa noin 40 bhatilla, eli noin eurolla.

Mä haluan kuitenkin myös kertoa heti jo alkuun  mun mieltä järkyttävistä kokemuksistani, arvoisat lukijat:
Oli kolmas aamu Bangkokissa ja mä en saanut unta, joten päätin nousta katsomaan auringonnousua. Kauniin auringonnousun lisäksi mä löysin itseni tuijottamassa horisontissa näkyvää pilveä joka ei näyttänyt ihan perushattaralta. Astetta toksisemman pilvenhattaran lisäksi kuitenkin myös hostlan alapuolella kulkevan joen vesi näyttää vähintäänkin kyseenalaiselta. Ei niinkään se väri, vaan kaikki mystisesti kuolleet kalat kellumassa masut kohti taivasta.Eilen me tuijotettiin parvekkeelta epäuskoisina yhden
kalan kuolinkamppailua- mä en oo koskaan nähnyt kalan yrittävän saada happea ilmasta- se yritti. Kalareppana sätki pinnalla vähän aikaa ja lopulta nousi hitaasti maha kohti taivasta kuin jostain maailmanlopun elokuvasta. Mä olin jokseenkin varma että me kaikki kuollaan hetinytsamantien ja päätin aina hyvänä ratkaisuna riipasta hyvän lenkin suojakännin maailmantuskaani.

Saatiin vielä ryyppäysreissuseuraa Suomesta asti illaksi, Miguelito -mies rinkan kanssa matkalla Kambodzaan- ja poikien kanssa tutustuttiin Khao Sanin yöelämään. Päivisinkin jo vilkas katu räjähtää auringon laskettua ihmisten ja musiikin sekamelskaksi backpackerien ja perusturistien valuessa baarista toiseen ja paikallisten yrittäessä haalia bhateja
taskuihin mitä hämmästyttävimmillä myyntikeinoilla. Käteen tarjottiin muunmuassa lista jossa jokainen tuote oli ping-pong ja mitä ilmeisimmin vanha kunnon nahkalompakko. Liiallisen uteliaisuuden puutteen vuoksi kyseinen show jäi kokematta mutta mielikuva tapahtumasarjasta riitti ainakin meille. Päädyimme viettämään koko illan yhdessä baarissa mikä oli tarpeeksi hyvä ratkaisu. Juoma on halpaa, tungeksivat katukauppiaat saa muutamalla sanalla vaihtamaan asiakasta (vaikka Ari päätyi ostamaan todella aidon kultaisen Jack Daniels – zippon) ja syötiin vielä grillatut skorpionit pikkunälkään. Khao san on kaikesta sekopäisyydestään
huolimatta ehkä liian paljon kaikkea samanaikaisesti joten yhtä kokemusta rikkaampana siirryimme takaisin penthouseemme juomaan viimeiset oluet ennen aikaista aikaista herätystä.

Seuraava kohde on Chiang Main kautta vuoristokylään nimeltä Pai. Paita on markkinoitu chillinä hippituppukylänä jossa myös backpackersit kohtaavat toisiaan. Toisaalta Paita on parjattu myös turistirysäksi, mutta koska ollaan kuultu sekä hyvää että huonoa, käydään avoimin mielin tsekkaamassa itse. Kohta edessä 15 tuntia yöjunassa, seuraavaksi:

CHIANG MAI BABY!

Pelastetaan maailma osio:

Tiedostavina ja maailman asioista välittävinä vastuullisina nuorina blogistamme löytyy ilman muuta myös pelastetaan maailma -osio vaihtuvalla teemalla.

Heti alkuun kevyesti seksuaalisesta tasavertaisuudesta.
Bangkokissa törmää hyvin nopeasti useisiin erilaisiin ladyboyhin ja koska Suomessa käydään keskustelua transseksuaalien oikeuksia ajavasta uudesta laista (alempana Rantalan Rikun sanavalmis kolumni ja amnestyn tietopaketti aiheesta) päätimme ottaa selkoa ladyboyn asemasta Thaimaassa. Meille selvisi, että ladyboyt kohtaavat ristiriitoja, mutta ovat lähtökohtaisesti hyväksytty ja luonnollinen osa thaimaalaista yhteiskuntaa. Saan heti selkeän muistikuvan vuodelta -oltiin jotain kahdeksantoista-  kun teiniaikojen vakiobaariin eksyi transseksuaali. Koko baari jotenkin jähmettyi ja alkoi sitten kuhista. Kukaan ei tiennyt oikein että miten päin olisi pitänyt olla. Länsiväylä-linkistä voi lukaista, että avoimempi Kalliokaan ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla. Ymmärrän siis Rantalan Rikun huolen thaimaalaisen nuudelitytön kohtelusta suomalaisella nakkikiskalla.

Suomessa voitaisiin seurata tässä asiassa Thaimaata ja Laosia: jos täällä ladyboyt ovat olleet luonnollinen ja arvostettu osa yhteiskuntaa jo vuosia, meidän edistyksellinen hyvinvointivaltio perässä- hopi hopi!

http://www.hs.fi/matka/a1420171629977

https://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/itsemaaraamisoikeus-sukupuoleen/?gclid=CIbC6oPiksQCFRUSjgodqYoAQg

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/249835-ladyboy-ehti-viihdyttaa-kalliossa-vain-hetken-asukkaat-haativat

13.3.

Hellurei! Ensimmäisestä postauksesta tuleekin sitten oletettua pidempi tarinahirviö teknisistä syistä johtuen. Junamatka pohjoiseen meni yllättävän kivuttomasti sillä ilmeisesti matkustajien mukavuuteen panostetaan istumapaikoilla totuttua huomattavasti enemmän. Tuuletus hikisessä vaunussa toimi mainiosti (kaikki mahdolliset ikkunat auki koko matkan)
ja tupakointi on edelleen sallittua junissa, joskin vaunujen välissä olevasta avoimesta ovesta roikkuen. Määränpää oli kaikkea muuta mihin olin valmistautunut. Chiang Main on keskusta-alueensa puolesta ilmeisen hyvin toimeentuleva kaupunki uusine rakennuksineen ja kaupungin yleisilme on Bangkokiin verrattuna kodikkaampi. Nopean toimintasuunnitelman tuloksena päätimme yöpyä kaupungissa vain yhden yön ja jatkaa seuraavana päivänä vuoristoon Paihin. Ainoa ilta meni paikallisilla sunnuntaimarkkinoilla pällistelemässä samoja rättejä mitä muuallakin on tarjolla mutta onneksi paikallisen gallerian edessä oli esillä harvinaisen hyvännäköisiä maalauksia. Kierroksen päätteeksi pääsimme todistamaan intialaisen mulkun maailmanomistajakäyttäytymistä kahvilassa ja raahauduimme hostellille ottamaan voimatorkut ennen minibussimatkaa seuraavaan kylään.
Kuskiksi saimme Aasian nopeimman Funky Grand Daddyn joka ilmoitti heti matkan aluksi kuinka tänään illalla on bileet ja menomatka oli sen mukaista. Bussin kyytiin oli eksynyt myös saksalainen krapulasta kärsivä matkustajaraukka jonka elekieli kertoi kaiken tarvittavan mutkikkaan vuoristotien nopeusennätysten rikkoutuessa. Onneksi sisätiloja ei uudelleentapetoitu ja pääsimme perille oletettua aiemmin. Tässä vaiheessa on pakko kertoa mitä oletin Pain olevan. Etukäteen lukemani perusteella Pai on boheemi vuoristokylä joka on hippien ja reppureissaajien ehdoton välietappi. Mieleeni piirtyi kuva laaksosta täynnä bungaloja, muutama nuotio ja letkeä leirielämä. Todellisuudessa Pai on musiikkifestareiden ja Teneriffan ristisiitos. Paikallisväestöä löytyy ainoastaan kojujen takaa myymässä edelleen samoja rättejä kuin muualla, ruoka on länkkäriä ja kadut virtaavat solkenaan valkoisista juhlijoista. Jetlag tuntuu painavan edelleen ja painostavassa ilmassa alkoholia ei pysty kuluttamaan vaadittuja määriä joten heitimme rinkat vähän syrjemmässä sijaitsevaan bungaloomme ja hyvin nukutun yön jälkeen päädyimme vuokraamaan skootterin 200 bhatilla/vrk. näin 13 vuoden tauon jälkeen ensimmäinen lähtö suoraan vuokrafirman pihasta näytti äärimmäisen dokatulta mutta parin kilometrin jälkeen kyyti tasaantui ja lähdimme Tildan kanssa harjoittelemaan ajamista kylän ulkopuolelle. Paikallisten skoottereiden etuihin kuuluu rajoittimien täydellinen poissaolo joten nopeutta tuli tuplat Suomessa totuttuun.

Menopelin vuokraus paljastui hyväksi tavaksi kiertää oma-aloitteisesti paikalliset nähtävyydet joita on kylän lähimaastossa muutamia ja jokaisen läpikäymiseen yhdellä reissulla saa helposti kulumaan koko päivän sen sijaan että maksaisi paikalliselle kiertoajelufirmalle kyseisestä huvista. Aloitimme oman rundimme yrittämällä päästä vuoren rinteellä olevan huikean kokoisen buddhapatsaan luokse mutta oikeaa liittymää ei tuntunut löytyvän joten siirryimme suoraan katsomaan paikallisten kesyttämiä norsuja joita oli tien varressa sijaitsevassa pilttuussa kokonaiset kaksi kappaletta.
Viereisestä kojusta sai ostaa tertun banaaneja parilla kympillä ja Tilda sai toimia hoviruokkijana allekirjoittaneen kuvatessa koko toimitusta videolle. Matka jatkui kuumien lähteiden kautta pienehkölle kanjonille missä turvamääräyksiä ei luonnollisesti ollut. Vapaan pudotuksen ja matkaajan välissä ei ollut yhdessäkään kohtaa aitaa tai muuta estettä putoamiselle. Snadi kierros ympäri kanjonia luonnonmuokkaamia pieniä polkuja pitkin ja seuraava etappi löytyi hieman syrjemmästä kuivahkon vesiputouksen muodossa. Takaisintulomatkalla piipahdimme vielä chinatownin perällä olevassa ravintolassa josta näkymät piirtyivät yli koko laakson. Ennen pimeää palasimme vielä kuumille lähteille ruokkimaan paikallisia moskiittoja ja rentouttamaan matkustamisen turmelemia kehoja ennen pimeän tuloa ja siirryimme hiljalleen takaisin bungalon suojiin.

Seuraavana päivänä pakkasimme tavarat ja hyppäsimme minibussiin takaisin Chian Maihin ja täältä tarkoitus olisi mitä ilmeisimmin jatkaa Kambodzaan katsomaan pitävätkö villit tarinat maasta paikkansa.

 

p.s. Pikareissulla pohjoiseen emme löytäneet maailmanpelastuskohteita tai muuta silmiinnähtävää huutavaa vääryyttä mutta palaamme asiaan Kambodzassa

4 vastausta artikkeliin ”MO! Bangkok-Chiang Mai-Pai

  1. Se on ainakin varma että Kambodzasta löydätte maailmanparannuskohteita vaikka pidemmäksikin toviksi. Ei muuta kuin kokemusrikasta reissua sinne.

    • Aivan varmasti. Historian kun ottaa huomioon niin ei mikään ihme. Me raportoidaan paikanpäältä lisää että mikä on meininki ja mitä päädyttiin tekemään 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *