Indonesia/Jakarta/Lombok/Gilin saaret

Muutaman päivän Jakarta-visiitin jälkeen otimme suunnaksi Lombokin saaren maan itäosista. Matka alkoi lennolla Denpasariin ja onnistuimme hävittämään reissuläppärimme Jakartan päässä. Koneen katoaminen on hankaloittanut reissaamista jonkun verran sillä seuraavien kohteiden suunnittelu ja lentojen hintojen seuraaminen vaikeutui kertaheitolla. Lisäksi hiljaisempina iltoina pidetyt leffamaratonit ovat toistaseksi historiaa, vaikka itsellä on kova luotto edelleen koneen löytymiseen. Perään lähetettyyn sähköpostiin ei ole vastattu vielä viikonkaan jälkeen mutta ehkä puhelinsoitolla asiaa saadaan hieman eteenpäin. Saavuttuamme Balille saimme ensimmäisen kunnollisen kosketuksen matkustamisen yhteen nurjista puolista: mikä on reissaajien kusettaminen paikallisten toimesta. Jakartassa opittu ihmisten avuliaisuus tuntui puuttuvan täällä päässä maata aivan täysin, suurin osa ihmisistä oli lähinnä dollarien perässä ja kaikesta pääsi maksamaan tervettä ylihintaa jotta päämäärän saavuttaminen mahdollistuisi. Taksi Balilta Padang Bayhyn maksoi paikallista valuuttaa puolisen miljoonaa, minkä voi vielä pistää oman tyhmyyden piikkiin, mutta satamakylään saavuttuamme ensimmäiset ihmiskontaktit olivat paikallisten veneilijöiden hintatarjouksia meren yli kiskurihinnoin. Tiedustellessamme lautasta joka lähti aivan vierestämme vastaukset olivat peruspuuroa siitä miten lautat eivät liiku enää tähän aikaan illasta. Onneksi tajusimme kävellä itse tarkistamaan vielä väitteen todenperäisyyttä ja lipunmyyntikojusta lätkäistiin tiketit käteen leppoisaan muutaman euron hintaan. Lauttareissusta pystyi muokkaamaan todella miellyttävän vähän sääntöjä kiertelemällä ja vietimme suurimman osan ajasta lautan katolla sijaitsevan tutka-antennin vieressä tähtiä katsomalla. Onnekkaan sattuman seurauksena näimme vielä parit delfiinit jotka hyppivät paatin vieressä ruoan toivossa. Lombokin puolella sitten jatkui taas sama rahankiskominen, paikalliset suostuivat kyllä viemään meidät lopulliseen määränpäähämme Kuta Lompokiin mutta aloitushinnat olivat taas tähtitieteellisiä. Matkan väsyttäminä päädyimme yöpymään sataman läheisyydessä sijaitsevassa majatalossa jossa ongelmat saivat pienen lisäsäväyksen suihkun irrottua seinästä. Vedet katkaistiin tietenkin koko kompleksista ja iloiset matkalaiset saivat viimeinkin unen päästä kiinni. Aamulla herättiinkin siihen että pihassa oli auto ja yksi edellisillan satamahengareista ilmoitti että kyyti lähtee nyt, rahat tiskiin. Tunnin verran söimme aamupalaa ja koitimme hilata hintaa alas. Kuski puhui kohtalaista englantia, paitsi kun aloimme tiedustelemaan julkisen liikenteen hinnoista ja reiteistä, ymmärtäminen päättyi yllättäen täysin. Sillä lailla. Lopulta saimme väännettyä hinnan kohtuullisemmaksi ja paikallinen heitti meidät Lombok Kutalle ja vaikutti melkein mököttävän meille, kun emme maksaneet alkuperäistä summaa. Asuminen oli yllättävän halpaa ja meininki rauhallista. Vuokrasimme jälleen hostlalta skootterin ja pyörimme kylän lähistöllä rantojen ja ravintoloiden välillä. Kävimme myös tapaamassa samassa paikassa majailevaa tuttavapariskuntaamme joilta saimme inspiksen lähteä Kutan jälkeen Gilin saarille snorklaamaan kilpikonnien toivossa. Seuraavana päivänä peruskruisailun aikana skootterin takarengas päätti puhjeta mutta kaikeksi onneksi saimme mopon paikallisen perheen pihaan josta siirryimme heidän naapurinsa luo ja skootteri sai uuden sisäkumin. Varikkopysähdys ei olisi edes maksanut mitään mutta halusimme osoittaa silti kiitollisuutemme muutamalla kympillä ja hostellille päästyämme vaihdoimme skootterin uuteen. Samana iltana tarkoituksemme oli käydä läheisellä kukkulalla katsomassa tähtiä siinä onnistumatta ja paluumatkalla uudesta skootterista lähti sama rengas samalla tavalla. Päätimme taittaa jäljellä olevan muutaman kilometrin matkan tyhjällä renkaalla vanteen kiristyessä pään ympärillä pikkuhiljaa. Aamulla check-outin yhteydessä hostlan työntekijä kinusi rahaa skootteristaan koska rengas oli rikki ja pienehkön keskustelun päätteeksi mielipiteemme vuokratun tavaran tasosta saavutimme yhteisymmärryksen nimellisestä muutaman kymmenen sentin hinnasta.

 

Aamupäivä meni siirtyessä Gileille. Minibussi pudotti meidät paikallisen kahvilan pihaan jossa naaman eteen työnnettiin menut (toisaalta nälkä oli hyvä hiljentää hetkeksi) ja paikan omistaja alkoi suoraan kauppaamaan paluumatkoja mihin ikinä halusimmekaan Gilien jälkeen. Paikallisessa tavassa käydä bisnestä on hieman hiomisen varaa. Neuvottelu hinnasta on muutaman kokemuksen jälkeen sitä että palvelun tarjoaja ilmoittaa aivan liian suuren summan ja me ilmoitamme oman kattomme hinnalle. Tarjoaja ilmoittaa uuden vähän pienemmän summan ja alkaa kirjoittamaan lippuja intopinkeänä ja ”ei” tuntuu olevan täysin vieras käsite. Paras tapa siis nousta ylös ja siirtyä muualle. Venettä odotellessa samainen kaveri löysi meidät uudelleen ja tarjosi viimeinkin järkevään hintaan avoimella päiväyksellä olevaa lippua josta tehtiin kaupat.

Suunnitelmissamme oli siirtyä ensin Gili menolle joka on kolmesta Gilin saaresta paras paikka snorklaukselle. Saimme kuitenkin ilmoituksen jonka mukaan paatti ei ole lähdössä ja samaan hintaan meidät vietiin Gili Trawanganille, paikalliseen bilekeskukseen. Olin rehellisesti varautunut Pain kaltaiseen helvettiin mutta yllätyin positiivisesti; Baareja ja bilettäjiä oli kyllä rannanvierus täynnä mutta parin sadan metrin päässä oleva hostellimme oli huomattavasti rauhallisemmalla paikalla. Parin päivän ajan otimme rennosti meressä lilluessa ja onnistuimme spottaamaan kaivatut kilpikonnamme! Toisena iltana kävimme vielä tsekkaamassa paikalliset Full Moon partyt jotka olivat itse asiassa ihan mukiinmenevät bileet.

Gili Menosta tiesimme etukäteen saaren olevan huomattavasti isoveljeään rauhallisempi kohde ja väite piti todellakin paikkansa. Ensimmäistä kertaa moneen päivään tuntui uudelleen siltä että olisi lomalla. Snorklaussuunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi paikallisen ukkosmyräkän päädyttyä päällemme lähes koko pysähdyksemme ajaksi mutta ei annettu sen haitata saaren ollessa muuten täysi paratiisi. Saarella on myös aivan mieletön hyväntekeväisyyskohde jossa paikallinen asukas yrittää lähinnä omin avuin eheyttää paikallista kilpikonnaväestöä keräämällä rannalta munia ja kasvattamalla selviytyneet yksilöt  8 kuukauden ikään ja sen jälkeen vapauttamalla heidät takaisin luontoon. Tilojen alkeellisuuden ei pidä antaa hämätä sillä operaatiota vedetään tiukalla asiantuntemuksella. Kopin seinällä olevat infopaketit ovat aika ankeaa luettavaa: alueen 90 kilpikonnalajikkeesta 75% ovat uhanalaisia ja tästä suurin kiitos kuuluu ihmisille. Rantoja muokataan turistien käyttöön joten muniminen vaikeutuu. Sen lisäksi roskaaminen tappaa vuosittain hirvittävän määrän kilppareita.

Akut ladattuamme otimme suunnaksemme Kuta Balin ja kuljetusfirma loisti jälleen kerran arvaamattomuudellaan. Padang bayssa paikallinen minibussi oli buukattu selvästi yli maksimin ja ulkopuolelle jääneiden toive rahojen takaisinsaamisesta lytättiin kiukuttelemalla. Ylibuukkauksen syy selvisi kun alkuperäisen yhden määränpään kaveriksi oli tullu aivan toinen kaupunki. Jotenkin autovanhus saatiin kuitenkin täytettyä jokaisella matkalaisella ja neljän tunnin hikoilun jälkeen saavuimme viimeinkin viimeisimpään kohteeseemme.  Olimme selvitelleet hiukan etukäteen Balista kohteena ja aika monesta suunnasta tuli infoa, että Bali Kuta on juuri se paljon puhuttu aussien kanaria, mutta mikäli lähtee edes hiukan syrjään keskustasta on meininki huomattavasti leppoisampaa. Buukattiin hotelli Bali Tuban alueelta ja oli lähes absurdia, kun mäkkärit ja baarit  vaihtuivat ihan muutamien kilometrien jälkeen paikallisten katuruokarafloihin ja huomasimme äkkiä olevamme ainoat valkonaamat alueella. Juuri kun olimme melkein jo kadottaneet uskomme indonesialaisiin, satuttiin pysähtymään yhdessä katuruokalassa, jossa paikallisten läpänheitto ja avuliaisuus oli taas sitä Jakartasta totuttua. Sama paikallinen heitti meidät rinkkoinemme hotellille, kun sopivasti sattui asumaan samalla kadulla.  Nyt pari päivää Balia, sitten otetaan tiukka suunta kohti länttä, lake Tobaa ja Sumatran viidakoita!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *